Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.
Muokkaa

Kirjastolaitos Suomessa

Varhaisimmat kotimaiset kirjastot olivat kansainvälisen esikuvan mukaan luostarikirjastoja ja kirkkojen kirjakokoelmia. Esimekiksi Turun tuomiokirkolla oli keskiajalla merkittävä kirjasto.

Vuonna 1640 perustettiin Turun Akatemian kirjasto. Sen tuhouduttua lähes kokonaan Turun palossa 1827, kirjasto siirrettiin laajempana ja uudelleen muodostettuna Helsingin yliopistoon.

Muita merkittäviä 1800-luvulla perustettuja kotimaisia kirjastoja oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kirjasto (1831). Korkeakoululaitoksen laajentuessa 1900-luvulla kuhunkin uuteen korkeakouluun perustettiin oma kirjastonsa.

Lukuseuroista yleisiksi kirjastoiksi

Ensimmäisiä lukuseurojen esimuotoja toimi Suomessa jo 1600-luvulla ja 1700-luvulla niitä oli jo eri puolilla maata. Isommissa kaupungeissa toimi myös maksullisia lainakirjastoja.

Kansallisen heräämisen myötä ymmärrettiin myös yleisten kirjastojen tarve. Sivistysaatteen nimissä ryhdyttiin edistämään kansankirjastotoimintaa. Kansankirjastoja perustivat hyväntekeväisyyden nimissä lähinnä papisto ja ylioppilaat. Työväenliikkeen myötä 1800-luvun lopulla syntyi myös nk. työväenkirjastoja.

Amerikasta saapui 1900-luvun alussa ajatus yleisistä kirjastoista, joka johti nykymuotoisen yleisen kirjastolaitoksen kehittymiseen 1900-luvun alussa.

Yleiset kirjastot ovat saaneet valtionapua vuodesta 1921 alkaen. Vuonna 1928 annettu ensimmäinen kirjastolaki vahvisti yleisten kirjastojen roolin osana suomalaista sivistysjärjestelmää.

Toinen kirjastolaki annettiin vuonna 1961 ja nykyisin voimassa oleva laki on peräisin vuodelta 1998.

© Ari Haasio & Pertti Vakkari / Internetix