Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.
Muokkaa

Tiedonhankintatutkimuksen historiaa

Ennen 1950-lukua tiedonhankintatutkimusta ei juurikaan tehty. Varsinainen tiedonhankintatutkimus syntyikin vasta 1950-luvulla, jolloin ryhdyttiin selvittelemään muun muassa tiedon käyttöä eri tieteenaloilla. Tuolloin myös Saul Herner tutki, mikä rooli on painettujen julkaisujen käytöllä ja informaalien lähteiden hyödyntämisellä tieteellisessä viestinnässä.

Metodinen kehittely alkoi myös tuolloin. Tiedonhankintatutkimus hyödynsi kysely- ja haastattelututkimusta. Muita mielenkiinnon kohteita olivat mm. tutkijoiden tuotteliaisuus, tutkijan rooli tutkimusryhmässä jne.

Laajenemisen aika

Tutkimusalueena tiedonhankintatutkimus alkoi laajeta voimakkaasti 1960-luvulla. Tuolloin havaittiin myös tiedontarve- ja hankintailmiöien kompleksinen luonne.

American Psychological Association tutki psykologien tiedonhankintaa. Samalla alkoi myös tarve suunnitella tietojärjestelmiä, jonka johdosta niitä ryhdyttiin tutkimaan tiedonhankintatutkimuksen piirissä.

Kuusikymmentäluvulla huomioitiin myös tiedonhankinnan kuormitustekijät ensi kertaa: tiedonhankinta riippuu siitä, kuinka vaivalloista se on ja mikä on tiedon arvo suhteessa vaivaan.

Aikakauden johtavista tutkijoista mainittakoon mm. Thomas J. Allen, jonka kuormitustekijätutkimukset tulivat tunnetuiksi.

Tiedonhankintatutkimus vakiintuu

Tiedonhankintatutkimus eriytyi entistä voimakkaammin omaksi tutkimusalakseen 1960- ja 1970-luvuilla. Etenkin Britanniassa ja USA:ssa se vakiinnutti asemansa nopeasti. Samalla tutkimusala irtautui yhä voimakkaammin tiedonhaun tutkimuksesta sosiologisen otteensa ja ei-teknisen tiedonintressinsä ansiosta.

Tänä aikana syntyi myös useita klassisia tiedonhankintatutkimuksen jäsennyksiä: Gernot Wersigin tiedontarveanalyysi (1973) ja Sense making –tutkimus käynnistyi Brenda Dervinin toimesta. Samalla ryhdyttiin tutkimaan myös tiedonhankintatutkimukseen vaikuttavia tekijöitä Tom D. Wilsonin ja useiden muiden tutkijoiden toimesta (lue lisää luvuista Tiedonhankintatutkimuksen klassiset jäsennykset ja Tiedonhankinnan sosiaaliset ja kognitiiviset tekijät).

Tutkimusaiheista mainittakoon N. Caplanin ja kumppaneiden tutkimukset poliittisesta päätöksenteosta, tavallisten kansalaisten tiedonhankintaa koskevien kysymysten tutkiminen (Dervin & Zweizig, Chen & Hernon, Warner & al.).

Ammatillisen tiedonhankinnan tutkimus virisi voimakkaasti ja tutkimuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota erilaisten työtehtävien aiheuttamiin tiedontarpeisiin.

Merkittävä käännekohta oli vuosi 1986. Tuolloin Brenda Dervin ja Michael Nilan kritisoivat alalla vallitsevaa kirjastokeskeistä paradigmaa ja esittivät käyttäjäkeskeisen paradigman.

Käyttäjälähtöisen tutkimuksen aika

Dervinin ja Nilanin kritiikki vaikutti tutkimustoiminnan laajenemiseen ja uuden tutkimusotteen kehittämiseen. Kirjastokeskeisen paradigman kritiikki voimistui ja sen myötä myös kvalitatiivinen tutkimus kasvoi.

Tiedonhankintamallien kehittämiseen ja tiedonkäytön problematiikkaan kiinnitettiin yhä enemmän huomiota 1990-luvulla. Samalla yhteistyö tiedonhakututkimuksen kanssa voimistuu tietoverkkoihin kohdistuvan mielenkiinnon myötä.

Tutkimusaiheiden valintaan vaikutti 1990-luvun puolivälistä alkaen tietoverkkojen räjähdysmäinen kasvu. Internetin käyttöön panostettiin runsaasti myös tiedonhankintatutkimuksessa (esim. Reijo Savolainen: Tietoverkot kansalaisten käytössä. Tampere 1998).

Ensimmäiset tiedonhankintatutkimuksen Information Seeking in Context ISIC-konferenssit pidettiin 1990-luvun lopulla:

© Ari Haasio & Reijo Savolainen / Internetix