Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.
Muokkaa

Tiedonhankinnan keskeiset käsitteet

Tiedonhankinta (Information seeking)

Tiedonhankinnaksi voidaan käsittää kaikki se toiminta, mitä ihminen tekee saadakseen vastauksen haluamaansa ongelmaan, merkityksellistääkseen toimintansa ja/tai kyetäkseen ratkaisemaan ongelmatilanteen, johon hän on joutunut.

Kaiken tiedonhankintakäyttäytymisen taustalla on yksilön itsellään havaitsema tiedontarve. Tiedonhankinta onkin lähinnä informaation käyttöä valmisteleva toimenpide. Sillä ei ole itseisarvoa, vaan informaatiota hankitaan jonkin päämäärän tähden.

Tiedonhankinta kohdistuu niihin sanomiin, dokumentteihin ja tietosisältöihin, joita toimijalle ei vielä esiymmärryksensä valossa ole.

Tiedontarve (Information need)

Tiedontarve on tilannesidonnainen ilmiö. Se voidaan nähdä kuiluna (gap) yksilön tietämyksessä tietyllä hetkellä ja tietyssä paikassa tiettynä aikana. (ks. myös Brenda Dervinin Sense-making –konseptio)

Tiedontarvetilanteessa yksilö huomaa, että hänen omat tietonsa eivät riitä ja siksi hänen on haettava lisää informaatiota, jonka avulla siihenastista tietoa voidaan kartuttaa tai täsmentää.

Tiedontarve ei välttämättä johda tiedonhankintaan. Kaikkea tiedonhankintaa sen sijaan edeltää tiedostettu tiedontarvetilanne. Tiedontarpeista ei kuitenkaan ole järkevää puhua abstraktissa mielessä tiedontarpeina sinänsä vaan vasta ongelmatilanteeseen liittyen.

Se, johtaako tiedontarvetilanne tiedonhankintaan, riippuu pitkälti siitä kuinka tärkeänä yksilö pitää tiedontarpeen tyydyttämistä.

Käytännössä tiedontarve on paljon käytetty, itsessään melko epämääräinen ja vähän tutkittu käsite. Sitä käytetään usein pohtimatta tarkemmin mitä sillä tarkoitetaan.

Lue lisää tärkeimmistä käsitteistä ja niiden taustasta

Lue lisää tarve-käsitteeseen liittyvästä problematiikasta


Tiedonkäyttö (Information use)

Kun yksilö hyödyntää saamaansa informaatiota (muokkaa, soveltaa) tiettyä ennalta määriteltyä päämäärää ja tarkoitusta varten, puhutaan tiedonkäytöstä.


Tiedonvälittäjät (Intermediaries)

Kirjastonhoitaja tai informaatikko on hyvä esimerkki tiedonvälittäjästä. Tiedonvälittäjä osaa ohjata tiedontarvitsijan oikean tiedonlähteen äärelle. Tiedonvälittäjät ovatkin sekundaarilähteitä; heillä ei varsinaisesti ole itsellään informaatiota kyseisestä asiasta, mutta he osaavat ohjata tiedontarvitsijan oikeiden dokumenttien äärelle.

Useimmiten tiedonvälittäjät työskentelevät erilaisten formaalien informaatiosysteemien (esim. kirjastot, tietopalvelut) palveluksessa.


Tiedonlähde (Information source)

Yksilön tietyssä tilanteessa tarvitseman informaation kantaja. Tiedonlähteet voivat olla joko formaaleja (esim. kirjat, lehdet, bibliografiat jne.) tai informaaleja (ystävät, tuttavat, kollegat jne.).


Tiedonhankintakanava (Information channels)

Termi kattaa tiedonvälittäjät, tiedonlähteet ja erilaiset informaatiojärjestelmät.


Tiedontarpeiden, -hankinnan ja -käytön väliset keskinäissuhteet

Oheinen kuvio selvittää havainnollisesti tiedonhankinnan prosessiin kuuluvien eri termien suhdetta toisiinsa.

© Ari Haasio & Reijo Savolainen / Internetix