III.3.1. Tuotannon tehostuminen

Keinokastelu on myös lisännyt tehokkaasti tuotantoa. Viimeisen 50 vuoden aikana keinokasteltu maa-ala on kasvanut lähes kolminkertaiseksi. Nykyisin noin 40 prosenttia maailman ruuasta tuotetaan keinokastelluilla pelloilla. Se on mahdollistanut kuivien alueiden viljelyn, useiden satojen kasvattamisen vuodessa ja lisännyt lannoitteiden käytön tehokkuutta. Kasteluun perustuva maatalous on keskittynyt Aasian, sillä yli 70 prosenttia maailman keinokastellusta viljelyalueesta sijaitsee Aasiassa, erityisesti Kiinassa ja Intiassa.

Lähitulevaisuudessa veden puute vaikeuttaa erityisesti Aasiassa kastellun peltoalan lisäämistä. Pohjois-Kiinan tasangolla pohjaveden pinta laskee keskimäärin 1,5 metriä vuodessa. Alueelta saadaan lähes 40 prosenttia Kiinan viljasadosta. Intiassa pohjavesi laskee 1-3 metrin vuosivauhtia lähes koko maassa. Tämä on ehkä merkittävin yksittäinen tekijä, joka uhkaa ravinnon tuotannon lisäämistä näissä kahdessa maassa, joissa asuu maailman väestöstä reilu kolmannes. On arvioitu, että vuonna 2025 jopa miljardi ihmistä eläisi maissa, jotka kärsivät ehdottomasta vesipulasta.

Kolmas tuotantoa tehostanut tekijä on ollut kasvinjalostus. Sillä on pyritty erityisesti lisäämään kasvin siementuotantoa tehostavaa yhteyttämistä. Esimerkiksi vehnälajikkeista ensimmäiset jalostetut lajit pystyivät hyödyntämään noin 20 prosenttia yhteyttämistuotteesta siemenien tuotannossa. Pisimmälle jalostetut vehnälajikkeet pystyvät nykyisin muuttamaan 50 prosenttia yhteyttämisestä siemeniksi. On arvioitu, että ainakin teoreettisesti olisi mahdollista kohottaa tätä "yhteyttämistehokkuutta" vielä noin 10 prosenttia.

Joka tapauksessa tiettyjen viljalajikkeiden kohdalla tuottavuutta ei voida juurikaan lisätä enää tätä kautta. Monet tutkijat ovat esittäneet, että tuottavuutta voidaan tulevaisuudessa lisätä vain geeniteknologian avulla. Tämä mahdollistaisi tärkeimpien viljakasvien satomäärien lisäämisen kaksin- tai kolminkertaisiksi. Toisaalta kriittisesti geeniteknologiaan suhtautuvat tutkijat ovat esittäneet, että tärkeimpien viljakasvien (vehnä, riisi tai maissi) satomäärien kohottamista ei voida tehostaa edes biotekniikan avulla kuin yhteyttämistehokkuutta lisäämällä maksimimiinsa. Tämä ei lisäisi kuitenkaan enää merkittävästi satomääriä. Kriittisten tutkijoiden mukaan geeniteknologian tärkein anti maataloudelle tulee olemaan kasvisairauksille ja -tuholaisille vastustuskykyisten lajikkeiden kehittäminen.

Tuottavuuden kasvun hidastuminen näkyy selkeästi myös tilastoissa. Vuosina 1950-90 hehtaarisadot nousivat 2,1 prosenttia vuodessa, kun 90-luvulla ne ovat kasvaneent vuosittain vain 1,1 prosenttia.

Yhteenvetona voi sanoa, että maailman ruuan tuotantoa ei voida juurikaan enää kasvattaa ekstensiivisesti (lisäämällä viljelyalaa), sillä viljelyyn sopivat alueet ovat lähes kaikkialle jo otettu käyttöön. Ainoa mahdollisuus on silloin intensiivisyyden lisääminen. Toisaalta tuotannon tehostamisessakin on saavutettu monin paikoin jo rajat, kuten äsken huomasimme. Monet maataloustutkijat ovatkin kääntäneet katseensa geeniteknologiaan. Seuraava tapausselostus esittelee geeniteknologian ongelmakenttää.

Tapausselostus: Monsanto ja geenimanipuloitu viljely Intiassa

Geenimanipuloidun ruuan yleistymistä puolustetaan sen mittaamattomien mahdollisuuksien vuoksi. Yhtä usein sitä vastustetaan sen mittaamattomien riskien takia. Geenimanipuloidulla viljelyllä pyritään nostamaan satoisuutta, suurentamaan hedelmien kokoa tai parantamaan kasvien kestävyyttä.

Bioteknologia-yhtiöt pyrkivät patentoimaan ruoka- ja lääkekasvien tuotannon siementen omistuksesta sadonkorjuuseen. Maatalouden siementuotantoa hallitsee nykyisin kymmenkunta ylikansallista yhtiötä, jotka yhä useammin tuottavat ja markkinoivat myös lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä.

Maanviljelyä on harjoitettu maapallolla ainakin 12 000 vuotta. Nyt viljelijät on ensimmäistä kertaa julistettu lainsuojattomiksi, jos he yrittävät ilman lupaa kylvää jonkin hybridilajikkeen siemenviljaa pelloilleen, sillä hybridilajikkeen patentti kuuluu tuotteen kehittäneelle yhtiölle, ei viljelijälle.

Ensimmäinen hybridilajike, hybridimaissi kehitettiin jo 30-luvulla. Hybridilajikkeiden uusinta muotoa edustaa niin sanottu terminaattori-teknologia. Se poistaa viljelijältä kiusauksen edes yrittää uusia satoaan terminaattori-teknologialla käsitellyillä siemenillä, sillä ne eivät idä. Terminaattori-teknologiaan perustuvia riisi-, vehnä- ja soijapapulajikkeita markkinoidaan ensisijaisesti kehitysmaiden ja Itä-Euroopan markkinoille.

Monien tutkijoiden mukaan bioteknologian voimakas kehitys on yksi seuraavan vuosisadan megatrendeistä. Se muuttaa nopeasti ja kriitikoiden mielestä tuhoisasti koko planeetan maataloutta. Yhdysvallat on näkyvästi tukenut geeniruuan ja geenimanipuloidun viljelyn yleistymistä eri puolilla maapalloa. Maan hallitus on uhannut kauppapakotteilla sellaisia hallituksia, jotka vastustavat elämän patentointia. Yhdysvalloissa tuotetaan myös ylivoimaisesti eniten geenimanipuloituja kasveja. Vuonna 1998 siellä viljeltiin uudella tekniikalla noin 20 miljoonan hehtaarin alaa, kun koko maailmassa geenimuunneltuja kasveja viljeltiin lähes 30 miljoonan hehtaarin alalla. Nykyisin Yhdysvaltojen soijapaputuotannosta yli 40 % ja kauran viljelystä noin 25 % perustuu uuteen geenitekniikkaan.

Viljelykokeet Intiassa

Ylikansallinen Monsanto-yhtiö on aktiivisesti ja usein myös aggressiivisesti pyrkinyt edistämään geenimanipuloidun ruuan tuotantoa koko maailmassa. Kun geenimanipuloidun puuvillan viljelykokeet kiellettiin Yhdysvalloissa, Monsanto-yhtiö siirti kokeet vuonna 1998 Intiaan. Geneettisesti manipuloidun Bt-puuvillan geenit perustuvat bakteeriviljelmään, jonka avulla kasvi tuottaa omat tuhohyönteismyrkkynsä.

Viljelykokeita tehtiin Intiassa 40 paikkakunnalla. Maanviljelijät ja kansalaisryhmät ovat monin paikoin protestoineet aktviivisesti niitä vastaan. Ehkä kärkevimmin kokeita on arvostellut fyysikko ja kansalaisaktivisti Vandana Shiva.

Shivan mukaan Geenimanipuloidun puuvillan ekologisia vaikutuksia ei voida testata kahden tai kolmen kuukauden kokeilla, joita Monsanto-yhtiö on Intiassa tehnyt. Kunnolliset kokeet vaatisivat useamman kasvukauden kokemukset, ja viljelyn ympäristövaikutuksia olisi tutkittava kaikkiin organismeihin, myös maaperän mikro-organismeihin, joiden tiedetään kärsivän itse tuhohyönteismyrkkynsä kehittävien kasvien vuoksi.

Vandana Shivan mielestä yhtiö johtaa yleisöä tietoisesti harhaan mainostaessaan, että tuhohyönteismyrkkynsä itse tuottavat kasvit eivät vaatisi lainkaan torjunta-aineiden ruiskuttamista. "Geenimuunneltua viljelyä on usein perusteltu sillä, että se vähentäisi merkittävästi rikkakasvihävitteiden käyttöä. Kuitenkin Texasissa 25 viljelijää on nostanut oikeusjutun yhtiötä vastaan. He kylvivät uutta geenimuunneltua puuvillaa yli 7000 hehtaaria. Viljelmät ovat kärsineet siemenkoppimadoista ja viljelijöiden oli turvauduttava kasvinsuojeluruiskutuksiin vastoin yhtiön julistamaa propagandaa."

Hybridi- tai terminaattoriteknologiaan perustuva viljely johtaa todennäköisesti maanomistuksen keskittymiseen kehitysmaissa, samalla tavoin kuin maatalouden ns. vihreä vallankumous pari vuosikymmentä sitten. Sillä vain varakkaat viljelijät voivat ostaa joka vuosi uudet siemenet pelloilleen. Monien tutkijoiden mielestä uusi maatalousteknologia hyödyttää loppujen lopuksi vain ylikansallisia Monsanton kaltaisia yhtiöitä.

Vandana Shiva ja Intian aktiiviset kansalaisliikkeet ovat saaneet ainakin yhden erävoiton kansainvälisten jättien vastaisessa taistelussa. Intian korkein oikeus nimittäin kielsi helmikuussa 1999 geenimuunnellun puuvillan kenttäkokeet.