Suomen murteet

Erilaiset puhekielen muodot ovat päässeet entistä enemmän esille suomalaisissa viestimissä. Perinteiset murteetkaan eivät vielä ole hävinneet mihinkään, vaikka suomen puhekielen on arveltu yhtenäistyvän ja paikallismurteiden siirtyvän yhä enemmän historiaan. Medioissa on vallinnut viime vuosina jopa selvä murteiden buumi eli noususuhdanne. Ilmiössä näkyy varmaankin kansainvälistymisen vastapainona syntynyt tarve korostaa paikallisuutta. Murteet vahvistavat yhteenkuuluvuutta. Ne lisäävät myös sanoman ilmaisuvoimaa ja toimivat hyvin huumorin välineenä.

Tämän oppikurssin tavoitteena on antaa yleiskuva suomen päämurrealueista ja niiden luonteenomaisista piirteistä sekä valaista murteiden ja yleispuhekielen sekä kirjakielen keskinäisiä suhteita. Myös murrealueiden ja murrepiirteiden historiaa käsitellään.

Jakoa länsi- ja itämurteisiin on pidetty parhaana yleisjakona, mitä suomen murteista on tehty. Tällainen jako perustuu eräisiin piirteisiin, jotka vaikuttavat vahvasti murteiden sävyyn, mutta kaikkien piirteiden osalta lännen ja idän raja ei suinkaan kulje samalta kohdin. Lännen ja idän vastakkaisuus näkyy paitsi murteissa myös muussa kansanomaisessa henkisessä ja aineellisessa kulttuurissa. Kulttuuri-ilmiöt seuraavat suurin piirtein samoja rajoja kuin murre-erotkin. Lännessä on ollut leimaa antavana kyläasutus ja peltoviljey, idässä taas haja-asutus sekä kaskenpoltto ja eräkulttuuri.

Itämurteiden alue on melko yhtenäinen. Itämurteet ovat valtaosin savolaismurteita. Kaakkoismurteissa on runsaammin erityispiirteitä, mutta viime sotien jälkeen tätä aluetta on jäljellä Suomen puolella enää pieni kaistale. Länsimurteiden alue on epäyhtenäisempi. Lounaismurteet muistuttavat eräissä suhteissa viroa. Hämäläismurteilla ei ole kovin paljon erityispiirteitä. Eteläpohjalainen murre on hyvin yhtenäistä ja siinä on useita erityispiirteitä. Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet vaihtelevat paitsi itä-länsisuunnassa myös pohjois-eteläsuunnassa. Peräpohjalaisia murteita on vanhastaan puhuttu myös Ruotsin Länsipohjassa ja Norjan Ruijassa.

Tässä suomen murteiden yleisesityksessä käsitellään 7:ää päämurrealuetta ja niiden alamurteita sekä 13:a keskeistä murrepiirrettä ja niiden levikkiä. Tekstitiedon lisäksi esitetään mm. yli 30 murrealue- ja murrepiirrekarttaa sekä 14 ääninäytettä eri murrealueiden alamurteista. Myös harjoitustehtäviä on sekä murrealueista, murrepiirteistä että murrenäytteistä. Tehtäviä voi käyttää paitsi opitun kertaukseen myös johdatuksena uuden asian opiskeluun. Sovelluksessa on runsaasti aineiston sisäisiä hyperlinkkejä. Paperitulosteita aineistosta kertyy n. 120 sivua.