Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

2.4.2.2. Diagrammit


Diagrammi on sana, joka esiintyy myös suomen kielessä. Se tulee kreikan verbistä diagraphein (lausutaan: diagra'fein) 'merkitä viivoilla'. Diagrammilla tarkoitetaan 'käyrää tai kuvaa, joka esittää havainnollisesti kahden tai useamman muuttuvan suureen välisen yhteyden'. Peircen mukaan diagrammi on suhteiden eli relaatioiden ikoni. Suhteet ilmenevät rakenteissa. Esimerkiksi kielen rakenne on suhteiden verkko, samoin matematiikan, oikeastaan minkä tahansa. Taideteoksen kompositio eli sommittelu on sekin hyvä esimerkki diagrammista. Diagrammit yleensä sivuutetaan vähin äänin Peircen ikoneista puhuttaessa, mutta itse asiassa ne ovat mahdollisesti tärkein ikonien alalaji. Koko olemassaolon ja kaikkien siihen kuuluvien olioiden rakenne edustaa diagrammien eli suhteiden järjestelmää.



Kuva 30. Graafinen esitys, jossa käytetään käyrää eli graafia, voi kuvata havainnollisesti melkein mitä tahansa. Yllä olevat käyrät esittävät kummien määrää Hämeenkyrön ja Ikaalisten seurakunnissa vuosina 1720 - 1850. Nykymaailmassa olemme tottuneet eräänlaiseen kummivakioon: kahteen kummiin. Mutta ennen oli toisin. Hämeenkyrön lapsilla saattoi 1700-luvun puolivälissä olla kymmenkuntakin kummia, ja ikaalislaiset seurasivat hiukan jäljessä mutta perässä kuitenkin. Kummien suurelle määrälle antoi kuulemma mallin Hämeenkyrössä vaikuttanut Taulerusten pappissuku. He hankkivat kaikille lapsilleen eräänlaisen monipäisen kummiperheen. Kummitutkimuksen tekijät puhuvat myös Uskelan talonpojista. Heille syntyi 1840 - 50 kymmenen lasta, joilla oli kaikkiaan 37 kummia. Kummien keski-ikä oli 39 vuotta. Hämeenkyrössä oli muutama 15-vuotiaskin kummi. Tilastot edustavat kaikkinensa Peircen diagrammisia ikoneja. Ilmiöiden ja olioiden väliset suhteet ovat määrällisen tutkimuksen keskeistä aluetta.



Kuva 31. Ote Yleistiekartasta -98 (© Karttakeskus Oy). Kartta on tyypillinen esimerkki diagrammista. Sikäli kuin kartta esittää värikoodeilla tai merkeillä erilaisia maantieteellisiä kohteita - ja esimerkiksi suunnistajien käyttämät topografiset kartat ovat täynnä sellaisia merkkejä -, näitä kohteita ja merkkejä voidaan pitää kuvina. Karttamerkit ovat selvästi ikonisia ja tarkemmin sanoen kuvia sikäli kuin ne muistuttavat tavalla tai toisella tarkoitettaan eli vastinettaan luonnossa. Diagrammeja ne ovat selvästi osoittaessaan paikkojen ja maastojen välisiä suhteita, esimerkiksi etäisyyksiä. Tieviivat ovat teiden kuvia mutta samalla myös diagrammeja, koska viivan paksuus on aina suorassa suhteessa tien leveyteen. Karttaa vastaava toinen esimerkki olisi rakennuspiirustus sikäli kuin se ilmentää suunnitellun rakennuksen osien välisiä suhteita.

Kummidiagrammissa ovat x- ja y-akselit merkkejä, jotka edustavat kahta suuretta: x aikaa vuodesta 1720 vuoteen 1850 ja y kummien määrää. Käyrä on merkki, jonka merkityksenä on kummien määrä eri ajankohtina. Merkki ja merkitys edustavat matemaattisten suureiden suhdetta. Kartan merkit edustavat maastonkohtia. Kartan merkit ovat samassa keskinäisessä suhteessa kuin merkkien edustamat maastonkohdat ovat keskenään. Olennainen asia merkkien ja merkitysten verkossa ovat suhteet eli relaatiot.

Kuvia erityisesti taiteena ja musiikkia tarkastelemme lähemmin seuraavassa luvussa. Tässä on kuitenkin syytä todeta, että kaikissa töissä - käsitöistä kirjoitelmiin, tieteellisiin tutkielmiin, romaaneihin, maalauksiin ja sävellyksiin - on aivan keskeinen asia se suhteiden verkko, jonka työn tai teoksen osat muodostavat keskenään. Se, että jokin lause on nimenomaan siinä paikassa kuin se on eikä missään muussa, on kiinteä osa teoksen diagrammista rakennetta. Teos koostuu sarjasta diagrammisia ikoneja. Diagrammisen ikonin ajatus on olennainen abstraktin taiteen ja musiikin ymmärtämisessä. Musiikki koostuu äänistä, joiden välimatkat, kestot ja korkeudet muodostavat diagrammien verkon. Abstrakti taide ei varsinaisesti esitä mitään vaan pyrkii luomaan samantapaista vaikutelmaa kuin musiikkiteoksetkin. Värien ja muotojen suhteet ovat merkin todellisempi puoli, joka luo merkitykseksi katsojan mieleen lähes musiikillisen vaikutelman. Wassili Kandinsky korostaa juuri näitä abstraktin taiteen piirteitä 1912 ilmestyneessä teoksessaan "Über das Geistige in der Kunst" ('Taiteen henkisyydestä').



Kuva 32. Kandinskyn teos Musta ja violetti tässä vielä uudelleen. Tehtävä 19 liittyy siihen.

Tehtävä 19. Tarkastele Kandinskyn teoksen värien ja muotojen välisiä suhteita. Onko teoksessa muita värejä kuin nimen mukaiset musta ja violetti? Millä tavalla värit liittyvät toisiinsa? Millaisia tuntemuksia värit sinussa herättävät? Ovatko ne enemmän iloisia vai surullisia. Mitä geometrisia muotoja havaitset? Ovatko viivat enemmän kaarevia kuin kulmikkaita? Onko teoksen muotojen perusteella syntyvä kokonaisvaikutelma pikemmin liikkuva, johonkin suuntaan menevä, kuin pysähtynyt?



©Internetix/Tuomo Jämsä