Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

4.1.4. Juri Lotmanin sisäisen viestinnän malli


Juri Lotman, kotoisin Pietarista, toimi aktiivisimman osan elämästään Tarton yliopiston venäläisen kirjallisuuden professorina Virossa. Hänen vaikutuksensa semiootikkona oli niin suuri, että Tartosta tuli Moskovan rinnalla Neuvostoliiton semiotiikan toinen tärkeä keskus. Puhutaankin Tarton - Moskovan semiootikkokoulusta. Semiotiikka toimi virallisesti hyväksytyn 'neuvostotieteen' marginaalissa. Käärikun kesäkoulut ammattiyhdistysliikkeen lomamajalla tulivat pienessä piirissä kuuluisiksi. Semiootikot kokoontuivat syrjäiseen Käärikuun mm. saadakseen olla rauhassa salaiselta poliisilta, KGB:ltä.



Kuva 48. Juri Lotman (1922-93). Lotman kuului aikansa älymystön eturiviin. Siitä todisti mm. se, että Ranskan presidentti Francois Mitterrand kutsui hänet johtavien intelligenttien muodostamaan "maailmanakatemiaan". Lotmanin toivottiin osallistuvan suomalaisten semiootikkojen kesäkokouksiin Imatralla ja hän toivoi sitä itsekin, mutta kerta kerralta viisumi evättiin. Tarton - Moskovan -semiootikkokoulun 25. juhlasymposium pidettiin Imatralla heinäkuun lopussa 1987, ja kuinka ollakaan, tällä kertaa myös Lotman pääsi mukaan. Lotman oli ennen kaikkea kirjallisuus- ja kulttuurisemiootikko. Symposiumissa käsiteltiin kulttuuria. Esiitelmistä toimittivat Henri Broms ja USA:sta vierailulla ollut opiskelija Rebecca Kaufmann (kieliasun tarkastajana) kirjan Semiotics of Culture (kirjaharvinaisuus, jonka kustantaja on pienkustantaja Arator).

Lotmanin viestintämallia esitteli Suomessa ensimmäisen kerran Henri Broms 1984 kirjassaan Alkukuvien jäljillä. Sitä käsitellään myös teoksessa Semiotics of Culture. Lotmanin viestintämalliin on kiinnitetty huomiota varsinkin Suomessa. Muualla sille ei näyttäisi annetun samaa arvoa. Se on kuitenkin ehdottomasti historiallinen viestintämalli, sillä se on ensimmäinen, jossa ihmisen mielen sisäisiä tapahtumia käsitellään viestintänä. Broms puhuu Lotmaniin nojaten "autokommunikaatiosta" (kr. autos 'itse' + lat. communicatio 'yhdistäminen', 'ilmoittaminen' < communis 'yhteinen', vrt. engl. common). Tässä käytetään ensimmäisen kerran termiä "sisäinen viestintä". Se ei niinkään johdu siitä, että "sisäinen viestintä" olisi parempi ilmaus kuin "autokommunikaatio", vaan ennen kaikkea johdonmukaisuussyistä. Kaikkien mallien esittelyssä on käytetty termiä "viestintä". Helsingin yliopiston silloinen suomen kielen professori Terho Itkonen otti sen käyttöön "kommunikaatio"-termin suomennoksena 60-luvulla.

Ulkoisen viestinnän mallit perustuvat pelkistetysti kaavaan:

Lähettäjä -> Sanoma -> Vastaanottaja.


Lotmanin sisäisen viestinnän malli perustuu perinteiseen ulkoisen viestinnän malliin mutta ottaa lisäksi huomioon sisäiset tapahtumat:

Lähettäjä ("minä") -> Sanoma 1 (koodi 1) -> Sanoma 1 (koodi 2) -> kontekstin siirtymä

-> Sanoma 2 -> Vastaanottaja ("minä").


Havainnollistamme mallin eri vaiheita alla olevan kuvan avulla.



Kuva 49. Pohjois-Korean 23-miljoonainen kansa näkee nälkää. Vuoden 1998 aikana tilanne on olennaisesti pahentunut. Kesällä -98 viljasadon uhkaavat tuhota lähes kokonaan pahimmat tulvat pitkään aikaan. 85 % lapsista kärsii vaikeasta aliravitsemuksesta. Murrosikäisten sanotaan syövän erilaisia ruohoja ja jäävän sen takia poikkeuksellisen lyhytkasvuisiksi. Kysymys on "hiljaisesta nälänhädästä", sillä kansan ja ennen kaikkea stalinististen vallanpitäjien itsetunto ei salli myöntää poliittista epäonnistumista. Kuva on USA:n kirkkojen avustusjärjestöjen aineistosta. Kirkot pyrkivät auttamaan, mutta suuri osa USA:n väestöstä suhtautuu avustuksiin penseästi. USA osallistui 50-luvun alussa Korean sotaan, jossa maa jakaantui pohjoiseen ja etelään.

Lotmanin viestintämallin kannalta sisäiset tapahtumamme ovat viestintää. Olemme kaiken aikaa samalla kertaa lähettäjiä ja vastaanottajia. Kuvitellaan, että juomme aamukahvia ja silmäilemme aamun lehteä. Näemme otsikkoja ja kuvia. Ne eivät pysäytä meitä ajattelemaan ja tuntemaan. Saamme niistä pelkkää informaatiota. Tätä vaihetta osoittavat Lotmanin mallissa sanoma ja koodi 1. Näemme jutun Pohjois-Korean nälänhädästä. Ensi vaiheessa juttu ja siihen kuuluva oheinen kuva eivät poikkea mitenkään muista jutuista ja kuvista. Nekin edustavat sanomaa ja koodia 1 eli pelkkää informaatiota, jonka lukija viileästi ottaa vastaan. Mutta sitten pysähdymme katsomaan kuvaa tarkemmin ja tunne- ja ajatusprosessit alkavat vaikuttaa meissä. Kuvan sanoma pysyy informaation kannalta samana mutta sen merkitys muuttuu. Koodi 2 viittaa siihen, että meissä syntyy elämyksellinen suhde sanomaan. Tämä elämyksellinen suhde aiheuttaa kontekstin siirtymän. Kontekstilla tarkoitetaan sitä ajatus- ja tunneyhteyttä, jossa sanoma sijaitsee. Koodin 1 puitteissa näimme kuvan pelkästään tiedollisesti: Pohjois-Koreassa vallitsee nälänhätä, ja kuva esittää aliravitsemuksesta kärsiviä lapsia. Koodin 2 elämyksellisyys merkitsee samalla kontekstin siirtymää. Kuvassa olevat lapset eivät enää ole pelkästään "nälkää näkeviä pohjoiskorealaisia lapsia" vaan ikään kuin osa meistä, lapsia, joiden kohtaloon samastumme elämyksellisesti. Tämä kontekstin siirtymä aiheuttaa, että sanomakaan eli tässä tapauksessa kuvan merkitys ei ole enää sama. Sanoman muuttunutta elämyksellistä luonnetta osoittaa mallissa sanoma 2. Viimeisenä on mallissa perinteisen viestintäteorian mukaisesti vastaanottaja, sama henkilö kuin lähettäjäkin. Kuitenkin hän elää sisäisen tapahtumisensa virrassa ja on "nyt" aina jotakin muuta kuin "äsken". Tässä muutoksen on aiheuttanut nälkää näkevien lasten kuva.

Malli olisi parasta esittää ympyrän muodossa, kiertoliikkeenä. Vaiheiden peräkkäisyys johtuu siitä, että kysymyksessä on kaavamainen esitystapa. Koodin muutos koodista 1 koodiin 2, kontekstin siirtymä ja sanoman 1 muutos sanomaksi 2 toteutuvat käytännössä jokseenkin samanaikaisesti.

Lotmanin viestintämalli ei pyri kumoamaan ulkoista viestintää korostavien mallien merkitystä. Päinvastoin. Jos viestintätapahtuma haluttaisiin esittää yksityiskohtaisemmin, siinä tulisi olla mukana molemmat. Edellä kuvaamissamme viestintämalleissa on myös sisäinen puoli implisiittisesti - piiloisesti - läsnä. Bühlerin mallissa se on tosin avoimempaa.

Sisäinen viestintä ei tarkoita, että elämykselliset muutokset toteutuisivat meissä dramaattisesti. Niin tapahtuu vain harvoin. Tapahtumien virta, jossa sisäisesti elämme, näyttää kulkevan ikään kuin omalla painollaan. Suurin osa elämyksellisestä osallistumisestamme on melkein huomaamatonta.

Sisäisellä tasolla ihmistä koskettavat eniten rakkaus ja sen kääntöpuolena viha. Taiteesta ja viihteestä suuri osa liittyy rakkauteen. Jonkinmoista tunnekuohua synnyttävät eri ihmisissä jossain määrin erilaiset tapahtumat. Suomalaisia on sanottu urheiluhulluksi kansaksi. "Hulluus" tarkoittaa juuri sitä, että merkittävät urheilutapahtumat sytyttävät - usein sellaisiakin ihmisiä, jotka tavallisesti kiinnittävät asiaan tuskin minkäänlaista huomiota. Politiikka ja taistelu vallasta on sisäisen viestinnän näkökulmasta vielä merkittävämpi. Vaikka urheilukin on huipputasolla vakavaa leikkiä, niin politiikka saattaa olla suorastaan kuolemanvakavaa. Sodat ovat tämän sisäisen viestinnän ulkoinen jatke. Ne ovat eräänlaista antikommunikaatiota. Kuten edellä totesimme, sana kommunikaatio tulee sanasta communis 'yhteinen'. Antikommunikaatio ulkoisena viestintänä on sitä, että yhteisyys pyritään rikkomaan. Ihmisissä näyttää olevan myötäsyntyinen kommunikaation ja antikommunikaation tarve.

Tehtävä 37
. Kopioi Lotmanin sisäisen viestinnän malli ja sovella sitä käyttäen seuraavaa esimerkkiä. Kuulet radiosta uuden iskelmän. Ensin se tuntuu sinusta tavanomaiselta eikä herätä sinussa erityisiä tuntemuksia. Sitten kuulet saman iskelmän uudelleen ja alat yhtäkkiä pitää siitä enemmän. Lopulta huomaat tapailevasi melodiaa aina uudelleen. Miten kuvaisit tapahtumia Lotmanin mallia käyttäen?


©Internetix/Tuomo Jämsä