Meditaatio harmonikalle (1975)


Murron ensimmäinen instrumentti oli harmonikka. Hän soitti sitä nuorena muusikkona monia vuosia myös ammatikseen ja vielä 70-luvulla Sibelius-Akatemiassa opiskellessaan hän rahoitti hanuristina, pianistina ja sovittajana opintonsa. Opiskellessaan vuosina 1971-75 sävellystä Aulis Sallisen johdolla hän sävelsi ensimmäisen suomalaisen taidemusiikkiteoksen, Meditaation (1975) melodiabassoharmonikalle. Harmonikkataiteilija Matti Rantanen, joka oli aloittamassa opetustyötään Sibelius-Akatemiassa, oli tiedustellut Salliselta sooloteosta harmonikalle. Koska Sallinen oli niin kiinni muissa sävellystöissään, hän ei voinut ottaa sävellystilausta, vaan ilmoitti, että hänen oppilaansa Matti Murto saattaisi olla kiinnostunut ko. teoksen säveltämisestä.
Murto kertoo myöhemmin, että nuorelle sävellyksenopiskelijalle tämä pyyntö oli hieman odottamaton ja hämmentävä. Hän toteaakin, että tuskin ilman opettajansa Aulis Sallisen antamaa rohkaisua, hän tuskin olisi itse rohjennut ryhtyä ko. sävellystyöhön. Harmonikkaa näet pidettiin 70-luvulla vielä sopimattomana instrumenttina taidemusiikkiin, siihen suhtauduttiin etenkin "akateemisissa piireissä" karsaasti. Teoksen syntymiseen vaikuttivat osaltaan myös harmonikassa tapahtunut tekninen kehitys, sillä melodiabassoharmonikat olivat tulleet käyttöön. Tämä paransi ja laajensi oleellisesti soittimen teknisiä ja ilmaisullisia edellytyksiä. Tämä oli silloin jonkinlaista pioneerityötä, näihin aikoihin harmonikka tuli mukaan Sibelius-Akatemiaan ja konservatorioihin.
- Meditaationi säveltäminen lähti siis näin käyntiin, luonnehtii säveltäjä työnsä alkua.
- Meditaatio onkin ilmeisesti ensimmäinen Suomessa sävelletty taidemusiikkiteos, jossa on käytetty melodiabasson tuomia mahdollisuuksia. Teoksen kantaesitys tapahtui Matti Rantasen toimesta vuonna 1975.


Teokset kuin lapsia

Matti Murto pitää kaikkia teoksiaan yhtä läheisinä itselleen, vaikka parhaiten muistaakin sävellykset, jotka ovat olleet viimeksi työpöydällä.
- Joku säveltäjä onkin osuvasti sanonut, että teokset ovat kuin lapsia ja aina se, mikä viimeksi on syntynyt, on läheisin.
- Mutta kun teos on valmis, niin siihen haluaa aika nopeasti saada etäisyyttä – työstä on päästävä irti. Kun teos lähtee työpöydältä, se ei minua aina täysin tyydytä. Säveltäminen on kovaa työtä, jota voi aina tehdä paremmin ja paremmin. Kuitenkin teos on saatava joskus valmiiksi ja jos on yrittänyt parhaansa, on siihen sitten vain tyydyttävä.
- Jos olen paikalla uuden sävellykseni harjoituksessa tai nauhoituksessa, saattaa tulla mieleeni, että tuonkin kohdan olisin voinut tehdä toisin ja ehkä paremmin. Virheistä on aina pyrittävä oppimaan, sillä vasta teoksen kuuleminen paljastaa, onko soiva visioni ollut oikea.
- En kovin mielelläni kuitenkaan kuuntele aiemmin tekemiäni sävellyksiä tai niiden äänitteitä,
sillä olen viikkoja tai usein kuukausia paininut ko. sävellyksen parissa ja sen valmistuttua se ei enää minua itseäni kovin paljon kiinnosta.
- Kun teos lähtee työpöydältä, niin tunnelma on vähän samanlainen kuin lapsi lähtisi maailmalle. Voi vain toivoa, että se/hän menestyy ja pystyy lentämään omin siivin .


Partita harmonikalle (1998)

Matti Murron uusin teos on Partita harmonikalle, jonka harmonikkataitelija Mika Väyrynen tilasi ollessaan vuosi sitten Savonlinnassa konsertoimassa. Murron harmonikkateoksia aiemminkin soittanut taiteilija kantaesitti Partitan Lahden Urkuviikkojen konserttisarjassa Heinolan kirkossa elokuussa 1998.
- Aloitin säveltämisen jo vuoden 1998 alussa ja muutamien viikkojen kypsyttelyn jälkeen työ lähti verkkaisesti liikkeelle, sillä musiikkiopiston työt veivät kevätkaudella niin paljon energiaa. Kesän alkaessa työtahtini kuitenkin tiivistyi ja teoksen viimeinenkin osa valmistui sovitun aikataulun mukaisesti heinäkuussa.
- Teos sai muotonsa vähitellen ja osa kerrallaan lähetin Väyryselle nuotteja. Niihin tehtiin muutamia, lähinnä harmonikan erikoismahdollisuuksia huomioivia kosmeettisia korjauksia, mutta perusrakenne säilyi kuitenkin ennallaan.
- Sitä yhäkin hämmästelen, miten nopeasti Mika Väyrynen teoksen oppi, sillä nuottien lähettämistä seuranneella viikolla hän soitti jo ulkomuistista siitä pitkiä jaksoja.

Partitan sävellystyöstä ja sen työvaiheista Murto toteaa, että hänen näkemyksensä mukaan sen kuvaileminen on turhaa, vaikeaa ja jopa mahdotonta, sillä valtaosa työstä tapahtuu tiedostamattomasti.
- Tietenkin joitakin sävellystyön teknisiä peruslähtökohtia ja tekniikkaan liittyviä asioita voin jälkikäteen yrittää kuvailla, mutta suhtaudun näihin "jälkiviisauksiin" melko varauksellisesti. Haluaisinkin todeta, että se mitä säveltäjät teoksistaan julkisuuteen yleensä itse kertovat tai kirjoittavat, ei mielestäni ole kovin oleellista. Tärkeintä eivät ole säveltäjien selitykset, vaan se minkälaisia teoksia he tekevät ja miltä ne kuulostavat!
- Harmonikka on minulle läheinen instrumentti, sillä olen säveltänyt sille jo aiemmin.
- Sävellystyötä aloittaessani minulla oli tiedossani muutamia peruslähtökohtia, jotka enemmän tai vähemmän heijastuivat teoksen muotoutumiseen.
- Näitä keskeisiä peruslähtökohtia olivat instrumentti, esittäjä sekä se, että teos kantaesitettäisiin kirkossa, Lahden urkuviikkoihin liittyvässä konsertissa.
- Nämä kolme perustekijää, harmonikka, kirkko ja Väyrysen virtuoosinen taiteilijapersoona, loivat melko nopeasti minulle mielikuvan siitä, millainen teos tulisi luonteeltaan olemaan.
- Halusin musiikin olevan tyyliltään sellaista, että se soveltuisi mahdollisimman luontevasti kirkossa esitettäväksi, minkä vuoksi pyrin käsittelemään harmonikkaa soittimena hieman urkujen tapaan. Tekstuurissa urkumaiset soinnut ja polyfonia olisivat siis vahvasti esillä.
- Melko pian minulle selveni myös se, että teoksesta tulisi erilaisista barokin ajan tyypillisistä tekstuurityypeistä koostuva sarja, jonka nimesin myöhemmin Partitaksi. Voinkin avoimesti tunnustaa, että barokin ja erityisesti Bachin musiikki on Partitani henkisenä esikuvana.


Teoksen idea

Matti Murrolta kului teoksen säveltämiseen puoli vuotta. Tänä aikana hän työskenteli lähinnä viikonloppuisin, vaikka teos olikin mielessä koko ajan.
- Alitajunta tietenkin aina toimii, oli aika moniakin luonnoksia teosta varten.
- Yleensä teen monia sketsejä ja katson mikä lähtee luontevasti etenemään, Eino Juhani Rautavaara on painottanut omassa sävellystyössään, että teokselle pitää olla nöyrä, teoksen täytyy antaa kehittyä siihen suuntaan mihin se luonnostaan menee, teos on ikään kuin olemassa, se vain täytyy löytää.
- Minusta tämä on hieno ajatus. Uskoisin Rautavaaran tarkoittavan tällä sitä, että niissä ensimmäisissä ideoissa, soluissa, musiikillisissa ajatuksissa, joka on niissä alkutahdeissa esillä, oli ne sitten harmonisia, joku sointu tai rytmi tai äänen väriin perustuva, joku karaktääri, niistä kehittyy hyvä sävellys luontevasti.
- Tätä voisi verrata Aarre Merikannon sävellysoppilailleen usein esittämään toteamukseen, että sävellyksen alkusolu on kuin siemen, jos se on koivun siemen, niin siitä pitää kasvaa koivu eikä porkkana, teoksen idealle ei saa tehdä vääryyttä.
- Säveltämisen eräs vaikeus on siinä, että musiikki on ajassa kulkeva taide; sävelteoksen sivua kirjoitettaessa aikakäsitys tahtoo hidastua. Kun teos sitten esitetään, niin se sivu, jota on päiväkausia kirjoittanut, meneekin muutamassa sekunnissa ohi. Ajan käsitys vääristyy helposti.


Vapaa-aika säveltämiselle

Murto on jakanut aikansa siten, että hän on käyttänyt viikonloput ja loma-ajat säveltämiseen. Muutamat apurahat ovat suoneet lyhytaikaisia virkavapausjaksoja sävellystyöhön, säveltämisellä hän ei ole voinut itseään enkä perhettään elättää.
- Sävellystyö on hyvinkin periodiluonteista, se patoutuu loma-aikoihin ja erityisesti kesään.
- Säveltäminen ei onnistu siten, että sitä tekisi tunnin päivässä ja sitten kahdeksan tuntia muuta työtä. Jos väsyneenä illalla kirjoittaa jotain, niin melkeinpä sen aamulla pyyhkii pois.
Murron mukaan säveltäminen vaatii täyspäiväistä keskittymistä, ajatukset eivät saisi silloin suuntautua muualle. Erityisesti suurimuotoiset teokset vaatisivat pitkäjänteistä keskittymistä.


Sävellän musiikkia, josta itsekin pidän

- Olen kohtuullisen modernistisen sävellystyylin edustaja enkä koe itselleni läheiseksi jälkisarjallisia tai muitakaan avantgardistisia tyylisuuntia. Sävellän mielelläni myös lapsille ja nuorille, mikä johtunee siitä, että olen pitkään toiminut pedagogisissa tehtävissä. Toisaalta myös omien lasteni viulunsoitto ja heidän suuntautumisensa musiikin ammattiuralle on välillisesti vaikuttanut tähän. Haluaisin kuitenkin todeta, että lapsille säveltäminen ei ole helppoa eikä siihen saa suhtautua yliolkaisesti. Lapsille pitää säveltää hyvää ja korkeatasoista musiikkia, joka ei saa olla teknisesti liian vaikeaa. Lapset ovat toisaalta hyvin avoimia: he näyttävät välittömästi jos he eivät jostakin musiikista pidä. Silloin on turha millään selityksillä saada heitä muuttamaan mieltään.
-Oli menetelmä tai metodi mikä tahansa niin uskon siihen, että kullakin säveltäjällä se oma peukalonjälki näkyy, koska kullakin on omat mieltymyksensä, jokainen pitää joistakin harmoniayhdistelmistä, joista toinen taas ei pidä. Sävellystyyli on kuin käsiala, joka tulee esiin, ja kun näin on, niin silloinhan säveltäjän persoonallisuus kuuluu.
Murron mielestä etenkin uuden musiikin biennaaleihin yms. vastaavanlaisiin sisäpiiritapahtumiin sävelletään usein sellaisia teoksia, jotka ovat ajanmukaisia ja teknisesti usein hyvin toteutettuja, mutta persoonattomia. Näiden konserttien kaikki sävellykset tahtovat kuulostaa aivan samalta, joten ei ole ihme, että kantaesitysten jälkeen ko. teoksia ei sitten enää juurikaan konserttiohjelmissa näe.
- Aikamme säveltäjien keskeinen ongelma onkin siinä, että säveltäjät ja yleisö ovat vieraantuneet toisistaan. Jos sävellys ei kuulijaa mitenkään kosketa tai puhuttele, ei vika ole mielestäni kuulijoissa, vaan tekijässä.
- Säveltäjälle oman tyylin ja persoonallisuuden löytäminen on hyvin tärkeää. Jokaisen pitäisi löytää oma tyylinsä ja pysyä sille uskollisena. Se ei tarkoita suinkaan sitä, ettei muutoksia ja kehitysvaiheita tapahtuisi, vaan sitä, että säveltää musiikkia, johon ainakin itse uskoo. Lienee siis parasta säveltää sellaista musiikkia, josta itse pitää.


Enemmän aikaa säveltämiselle

- Tulevaisuuden suunnitelmissa minulla on useitakin teoksia, joiden toteuttamiseen pitäisi vain löytyä
aikaa. Pyrin yhä tarkemmin miettimään mitä teen ja mitä vielä ehdin tehdä. Olen paljon tehnyt kamarimusiikkiteoksia oppiakseni niistä. Näin ollen laajemmat teokset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tämä johtuu myös paljolti siitä, että musiikkiopiston rehtorin työn ohella ei laajamuotoisia teoksia ole kovin helppo säveltää.
- Parhaillaan minulla on työn alla kaksi tilausteosta: Kalevala-aiheinen kuoroteos torniolaiselle Selestina-kuorolle sekä konsertto harmonikalle ja orkesterille, jonka Seppo Valkeajoki kantaesittää loppuvuodesta. Tämän jälkeen suunnitelmissani on mm jousikvarteton säveltäminen, myös laajamuotoisen orkesteriteoksen säveltäminen kiinnostaisi niin ikään.
- Sitten on vielä tämä keskeneräinen Silja-oopperani, jonka aihe perustuu F. E Sillanpään romaaniin Nuorena nukkunut. Oopperan sävellystyö jatkuu, mutta sen valmistuminen siirtyy ensi vuosituhannelle.
Muutamat apurahat ovat suoneet lyhytaikaisia virkavapausjaksoja sävellystyöhön, säveltämisellä hän ei ole voinut itseään enkä perhettään elättää.
- Sävellystyö on hyvinkin periodiluonteista, se jaksottuu yleensä loma-aikoihin ja erityisesti kesään.
- Säveltäminen ei onnistu siten, että sitä tekisi tunnin päivässä ja sitten kahdeksan tuntia muuta työtä. Jos väsyneenä illalla yrittää kirjoittaa jotain, niin melkeinpä sen aamulla pyyhkii pois.
Murron mukaan säveltäminen vaatisi täyspäiväistä keskittymistä. Ajatukset eivät saisi suuntautua muualle. Tästä johtuen suurimuotoiset ja laajat teokset odottavat vielä tulemistaan. Säveltäminen on kuitenkin se elämänmuoto, mikä häntä yhä enemmän kiehtoo.


Sibelius-Akatemia
Aulis Sallinen
Lahden Urkuviikot
Johan Sebastian Bach
Eino Juhani Rautavaara
Aarre Merikanto
F. E Sillanpää

©Internetix/Markku Kääriäinen 1999