Kari Piippo



Suomessa graafisen suunnittelun alalla on runsaasti luovia suunnittelijoita, joista varsinkin Pilot ryhmään kuuluvat ovat saaneet osakseen kansainvälistä huomiota. Aivan erityisesti tämä koskee Kari Piippoa. Kari Piippo on syntynyt vuonna 1945. Hän on opiskellut Helsingissä Taideteollisessa oppilaitoksessa, vuodesta 1973 Taideteollinen korkeakoulu, jossa hän nykyään opettaa graafista suunnittelua. Opetustyön ohella Kori Piippo työskentelee menestyksekkäästi graafisella suunnittelijana. Hän on osallistunut säännöllisesti lähes kaikkiin merkittävimpiin alan kilpailuihin. Viimeisten kolmen vuoden aikana Piippo on voittanut nopeaan tahtiin palkinnon palkinnon perään kansainvälisesti merkittävissä biennaaleissa.

Selitys tälle on yhtä yksinkertainen kuin hänen työnsä ovat hyviä; ne ovat suoraan ja avoimen aistillisella tavalla värikylläistä, ne hurmaavat ja viettelevät varoen kuitenkin vetämästä katsojaansa nenästä. Sen lisäksi ne korostavat aivan liian ovelasti jaloa pidättyväisyyttä, joka vetää katseen jälleen puoleensa. Kaikista Piipon julisteissa säteilee kauneutta, joka loihtii esiin ilon analysoida niitä. Muutamat värit, hiuksenhieno liike, joka nousee vakaasta ja vankasti perustellusta sommitelmasta, ja aina ratkaiseva yksityiskohta, joka häiritsee säännönmukaisuutta ja saa aikaan jännitteen. Laukaukset Annien kivääristä (musikaalissa "Annie mestariampuja") savuavat, luodit ovat hänen nimensä muodostavien kirjainten välissä täysosuma. Yksivärinen pohja on merkittävässä asemassa, ei kuitenkaan taustana vaan pintana, joka on sekä muodollisesti että symbolisesti täydellisesti integroitu julisteen johtoaiheeseen.

Piipolle julisteiden tekeminen hänen kotikaupunkinsa Mikkelin teatterille on säännöllinen tehtävä. Niiden vaikutusvoima on esimerkillinen, niiden kuvakieli toimii kuuluisien näytelmien tiiviiden alkuperäismuotojen tavoin. Ajatellaan vaikkapa Frankfurtin suunnitelmaa Hölderlinin Empedoklesta varten tai alkuperäistä Faustia. Julisteet kertovat tiivistetysti sen, mikä näyttämöllä esitettäessä avautuu kokonaisuudessaan. Piipon taituruutta osoittaa se, että hän voi luopua dramaturgisista tehosteista ja painopintaan sidottuna tulla toimeen vain työlleen ominaisten keinojen, värien ja kirjainten muotoilun avulla.

Litfass-Kunst Biennale 1992, München Toisen kansainvälisen ilmoituspylväsbiennaalen yhteydessä Münchenissä vuonna 1992 saatoin nähdä kuinka voimakkaasti, vaikka eivät koskaan äänekkäästi hänen julisteensa tulevat esiin. Ne tekivät minuun pysyvän vaikutuksen. Hänen työnsä kuuluivat niihin harvoihin, jotka liittivät biennaalen aiheen "löytöretket" intiaaneihin ja heidän alistamiseensa. Punaiset, siniset ja mustat sulat symboloivat amerikkalaisten alkuperäiskansojen syntyä, elämää ja kuolemaa.

Teipinpätkät sulkakynien päällä muistuttivat vangiksi ottamisesta ja vapauden menettämisestä, mutta myös sulkien ja kasvien säilyttämisestä kokoelmissa. Tuskin voisi syvällisemmin ja pelkistetymmin havainnollistaa kohtaloa reservaateissa. "Halusin tehdä yksinkertaisen ja tehokkaan julisteen, joka jää avoimeksi katsojan mielikuvitukselle." Periaate, jonka voisi liittää jokaiseen Piipon julisteista, ja jonka tämä mikkeliläinen suunnittelija onnistuu juliste julisteelta toteuttamaan.

Kari Piippo Julisteita Posters
Julkaisija/Publisher
design, copyright by Kari Piippo 1995
Painatus/Printing: Teroprint ky
IBSN-952-90-7136-1

The Finnish graphics scene
Die finnische Grafikdesign-Szene